Post by Sota-Esa on May 16, 2018 20:14:37 GMT
Tagliatellen leiriin oli ilmestynyt jostakin vaeltava velho nimeltään Luttings. Palkkasoturikenraali ei oikein ollut vakuuttunut velhon lupauksista luoda ilmainen sotajoukko tyhjästä, sillä kokemus on opettanut että liian hyvä ei useimmiten ole totta. Rahakirstun vartija Goldbergstein kuitenkin oli tästä kiinnostunut ja myöhemmin pyysi Luttingsilta näytettä tästä luvatusta ihmejoukosta joka ei palkkaa pyytänyt. Hieman syrjemmällä puolella leiriä velho sitten demonstroi kykyjään ja avasi maagisen portaalin korkealle ilmaan josta alkoi tipahdella melko kuumottavan näköisiä olioita jotka alkoivat muodostaa taistelumuodostelmia. Goldbergsteinia alkoi hieman pelottamaan moiset oliot ja sanoi tämän näytteen riittävän; vihreät limaoliot haisivat kuvottavalle vaikka olivatkin nuolenkantaman päässä. Luttings joutui ikäväkseen toteamaan ettei muistanut taikasanoja portaalin sulkemiselle ja niin daemonit marssien lähtivät hakemaan kuolevaisten sieluja Tagliatellen sotaleiristä. Nopeasti kerkesi Palkkamestari keräämään leirin vartiovuorossa olevat puolustusasemiin. Daemonit pysyivät pitkään etäällä taistelukosketuksesta, mutta lopulta saivat Volandsin ritareineen pakenemaan taistelukentältä ja sivustan avoimeksi. Kaikeksi onneksi Biveron rohkeat seiväsmiehet onnistuivat ajamaan Ogrejen kanssa limaoliot takaisin portaaliin samalla kun varsijouset epätoivoisesti koettivat pitää sivustaa suojattuna. Kaikeksi onneksi daemonien ote ei ollut kovin jämäkkä ja heidän johtajansa murskauduttua ogremiekan alle sulivat he kaikki pois.
Tämän daemoni-inkursion jälkeen paikalle ilmestyi haltijoiden partio, mitä ilmeisimmin tutkimaan todellisuuteen muodostunutta reikää. Edelleen taistelusta innokkaat Ogret ryntäsivät kohti haltijoiden rivejä ilman eri käskyä. Luttings ja Goldbergstein päättelivät että enää ei ole mahdollisuutta neuvotteluun tai selittelyyn, vaan he koettaisivat jäljellä olevilla joukoillaan häätää haltijat pois. Ogret jysähtivät haltijoiden keihäsvalliin kuin aalto ja murskasivatkin heidät lähes täysin, mutta jäljellä oleva kourallinen keihäitä haltija Maagin alaisuudessa piti asemansa siihen asti kunnes Hoethin miekkahaltijat pääsivät iskemään Ogrejen kylkeen. Kaikesta huolimatta he eivät saaneet jättikokoisia luunmurskaajia perääntymään ja joutuivatkin lopulta itse pakosalle vasamakuuron saattelemana.
Kaiken mekkalan, maagisen välähtelyn ja tomun laskeuduttua Tagliatelle saapui leirinsä takalaitamalle nähdäkseen pinoittain kuolleita ritareita, paloiteltuja haltijoita, varsijousimiehiä ja daemonien jälkeensä jättämää limaa.
'Mitä täällä oikein on tapahtunut' kysyi hän Luttingsilta ja Goldbergsteinilta, jotka katsoivat ensin toisiaan ja vastasivat sitten yhtenä miehenä:
"Ei mitään."
Tämän daemoni-inkursion jälkeen paikalle ilmestyi haltijoiden partio, mitä ilmeisimmin tutkimaan todellisuuteen muodostunutta reikää. Edelleen taistelusta innokkaat Ogret ryntäsivät kohti haltijoiden rivejä ilman eri käskyä. Luttings ja Goldbergstein päättelivät että enää ei ole mahdollisuutta neuvotteluun tai selittelyyn, vaan he koettaisivat jäljellä olevilla joukoillaan häätää haltijat pois. Ogret jysähtivät haltijoiden keihäsvalliin kuin aalto ja murskasivatkin heidät lähes täysin, mutta jäljellä oleva kourallinen keihäitä haltija Maagin alaisuudessa piti asemansa siihen asti kunnes Hoethin miekkahaltijat pääsivät iskemään Ogrejen kylkeen. Kaikesta huolimatta he eivät saaneet jättikokoisia luunmurskaajia perääntymään ja joutuivatkin lopulta itse pakosalle vasamakuuron saattelemana.
Kaiken mekkalan, maagisen välähtelyn ja tomun laskeuduttua Tagliatelle saapui leirinsä takalaitamalle nähdäkseen pinoittain kuolleita ritareita, paloiteltuja haltijoita, varsijousimiehiä ja daemonien jälkeensä jättämää limaa.
'Mitä täällä oikein on tapahtunut' kysyi hän Luttingsilta ja Goldbergsteinilta, jotka katsoivat ensin toisiaan ja vastasivat sitten yhtenä miehenä:
"Ei mitään."